”On hanget korkeat, nietokset” voisi tässä todeta Vilkku Joukahaisen sanoittaman ja Jean Sibeliuksen säveltämän joululaulun sanoin.

 

Lumikasat Helsingin kaduilla ja joutomailla ovat saaneet monen miettimään, että johtuivatko ne lapsuuden suuremmat kinokset sittenkään vain tarkkailijan koosta, vai olemmeko olleet salakavalan ilmastonmuutoksen uhreja jo monta kymmentä vuotta ja palaamassa nyt ”normaaliin talvisäähän”.

 

Talonmiesten ja parkkipaikkaa etsivien autoilijoiden manailuista huolimatta on tässä Helsingin poikkeuksellisen lumisessa talvessa ollut hyvätkin puolensa. Myös varttuneempi väki on löytänyt kellarikomeroista vanhat pulkat, kelkat ja ne 1970-luvun sukset, joita ei sittemmin juuri oltu käytettykään, ja onpa kauppojen talviurheiluosastoillakin ollut kysyntää tavalla, joka on saanut kauppiaat myhäilemään tyytyväisinä.

 

Oli Vancouverissa lähestyvien kisojen aikaan sitten vesikeli tai ei, niin ainakin täällä Helsingissä ovat ladut nyt erinomaisessa kunnossa. Paloheinässä, keskuspuistossa ja Vantaanjoen jäällä voi sivakoida sukkelaan samanmielisessä reippaassa seurassa, kunhan vain muistaa talvisen kerrospukeutumisen niksit.

 

Ja tänään taas pulkkamäkeen ! Onhan pakkanenkin jo hellittänyt.